Saturday, December 10, 2011

Battle Of the Minds

Sitä sanotaan, että koira on aikuinen ja rauhoittuu kahden vuoden ikäisenä. Koiran uhma- ja teinivuodet ovat takana, ja tästä on vihdoin viimein kasvanut fiksu, rauhallinen kansalainen. Niin, näin sitä sanotaan...


Minun pikku hirviöni ei ole pätkän verran viisaampi, kuin mitä se oli esimerkiksi vuoden vanhana. Se on yhtä energinen, räsävili ja malttamaton kuten aiemminkin. Ei siinä mitään, otan mielummin energiapakkauksen, kuin kotona mököttävän möllin. Mutta se jääräpäisyys! Ai että! Jos en paremmin tietäisi, menisi Nacho täysin 5-vuotiaasta uhmaikäisestä pikkulapsesta. Jos sanon sanan "tänne", koira pysähtyy automaattisesti paikoilleen, menee maahan makaamaan ja aloittaa armottoman tuijotuskilpailun. Aiemmin se säntäili innoissaan, kompuroiden omiin jalkoihinsa, kun kuuli luoksekutsun. Otin eilen aikaa kun harjoiteltiin tottelevaisuutta. Siinä se jöllötti (maata lattialla + tapittaa suoraan silmiin + täysin liikkumatta = jöllöttää) 5 minuuttia. Pieni koira, joka ei jaksa keskittyä pitkään, jaksaa jöllöttää 5 minuuttia lattialla! Kaikki naureskelevat, että mitä oletin, jos minä olen niin itsepäinen, niin tottakai koiranikin on. Meillä on Nachon kanssa tahtojen taistelu meneillään.


Toinen hyvä esimerkki on ulosmeneminen. Se rakastaa olla ulkona, mutta se itse ulosmeneminen on asia erikseen. Kun Nacho tajuaa, että nyt mennään ulos, alkaakin aikamoinen näytös. Ensimmäinen osa koostuu ylipitkistä venyttelyistä. Se nousee hitaasti ylös, venytellen jokaikisen lihaksen mitä sen pienestä kropasta löytyy. Tämä saattaa kestää yllättävänkin kauan. Seuraavaksi se ottaa muutaman askeleen häntä painautuneena jalkojen väliin. Sitten se lopettaa liikkumisen. Seuraavaksi Nacho juoksee pöydän alle ja tuijottaa sieltä katseella, joka näyttää siltä, kuin raukkaa kidutettaisiin. Se viihtyy pöydän alla kunnes sen saa hätisteltyä sieltä pois. Tässä vaiheessa pitää olla nokkela. Jos Nacho näkee valjaat/pannan, ei se varmana tule pöydän alta pois. Olenkin jo melko hyvä huijaamaan sitä valjaiden suhteen, ja saan sen muutaman minuutin jälkeen pöydän alta pois. Sitten ei muutakuin äkkiä panta kaulaan ja koira ulos. Ei ole onneksi yhtään hermoja raastavaa...


Minäkö itsepäinen?




Katsoin erästä koiraohjelmaa, jossa ollaan sitä mieltä, että koiran saa tekemään mitä vain, kunhan omistajan mielentila on oikea. Voin luvata, että mielentilani on oikea, olenhan sentään pikkutytöstä lähtien komennellut monta sataa kiloa painavia hevosia .Joten pienen koiran ei pitäisi olla ongelma. Se, mistä ohjelmassa ei puhuta, on mitä tehdä, kun koira on vähintään yhtä päättäväinen kuin omistajansa.


Minä lähden nyt leputtelemaan hermojani kenkäshoppailun avulla, hyvää lauantaita kaikille!


4 comments:

  1. Kyllä koira kuin koira tottelee jos on oikeat konstit.. Koiran täytyy eri keinoilla saada tietää kuka on pomo. Sen osoittaminen voi joskus vaatia aika mielettömiä keinoja mutta niitä kyllä todella on ja kukaan koira ei oikeasti ole niin "jääräpäinen" että vain luonteensa takia käyttäytyisi näin. Kursseille käymään ja pian!
    T.Koirien kanssa vuosia työskennellyt

    ReplyDelete
  2. Olet aivan oikeassa. Ollaan käyty Nachon kanssa aika paljon tottiskursseilla ja agilitya harrastetaan kesäisin, et suurimman osan ajasta se on kyllä ihan mun hallinnassa. Nyt on vaan iskenyt seinä vastaan, sekin varmaan osoittaa mieltä kun ei ole nyt tän mun murtuman takia päässyt pitkille lenkeille. Ollaan kyllä ensi vuoden puolella taas menossa lisäkoulutukseen. Tää olikin lähinnä vaan tälläistä turhautumisen purkamista, kun nyt ei oikein mikään suju :D Ja vaikka tosiaan on jääräpäinen niin kyllähän se aina tottelee, tällä hetkellä vaan kokeilee rajojaan...

    ReplyDelete
  3. nojoo, oma koira juuri samanlainen:):) mutta ihana<3

    ReplyDelete
  4. Hyvä, että löytyy muitakin ihania jästipäitä! :D

    ReplyDelete