Wednesday, November 23, 2011

Fashion Victim

Oletko joskus ostanut jotain jota et olisi saanut? Tai oletko kenties joskus potenut huonoa omatuntoa, kun olet antanut periksi houkutukselle ja sortunut ostamaan viimeisillä rahoilasi jotain jota et olisi tarvinnut? Jos vastasit kyllä niin tämä postaus on sinulle. Tämä on traaginen tarina siitä mitä käy, kun ei kuuntele sitä pientä järjen ääntä pään sisällä.


Jos olet lukenut aikaisempia postauksiani olet kuullut puhuttavan rumasta bootsista, kävelysauvoista ja murtuneesta jalkapöydästä. Se, miten tämä kaikki tapahtui, on juuri mainitsemani traaginen kertomus ahneudesta.


Eräänä torstai-iltapäivänä olin menossa ensimmäiselle tankotanssitunnilleni. Hoidin sitä ennen muutaman työjutun ja minulle jäi vähän luppoaikaa ennen tunnin alkua. Kävelin yhden kenkäkaupan ohi kun katseeni vangitsi luomava kenkäpari. Ne olivat täydellisen punaiset, ulkopinta samettia ja päätä huimaava korko (15 cm) kiilteli upeasti. Yritin jatkaa kävelemistä liikkeen ohi mutta en pystynyt. Tiedätkö sen tunteen, että jos en nyt osta näitä niin jää harmittamaan? Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Could I have been more wrong..


Olen reilun kolmen viikon päästä lähdössä Nykiin, joten olen yrittänyt pitää shoppailut minimissä jotta säästän kaiken reissua varten. Tahdonvoimani on ollut syksyllä monesti koetuksella, ja nämä punaiset kengät olivat liikaa heikentyneelle tahdonvoimalleni. Menin liikkeeseen ja kokeilin kenkiä ja olin aivan myyty. Omatunto soimasi mutta päätin silti ottaa kengät, olihan niitä vaan yhdet parit koossa 37 jäljellä, jos olisin jättänyt ne sinne ne olisivät jääneet orvoiksi! 


Ensimmäisen varoitusmerkin sain jo kassalla maksaessani. Kassa meni juntturaan eikä toiminut enää. Järkevä ihminen olisi tässä vaiheessa tajunnut tämän niin, että jätä ne kengät kauppaan ja kävele pois. Mutta en minä. Odottelin siinä reilu 10 minuuttia ja pääsin kenkineni kaupasta ulos. Illalla päästyäni kotiin, jalat mustelmilla ja kämmenien iho erittäin hellänä tankotanssista, laitoin kengät tietysti jalkaan. Seisoin peilin edessä ja vakuuttelin itselleni, että tein oikean päätöksen ostaessani kengät, eihän mikään niin kaunis voi olla paha juttu. Väärässä jälleen
Kun olin saanut tarpeekseni ihailusta, lähdin kohtalokkain askelin kävelemään vaatekaapilleni (peilin ja vaatekaapin välillä on noin viisi askelta). Avasin kaapin oven ja sieltä tippui kapea mekon olkain lattialle. Sen jälkeen kaikki onkin yhtä sekasotkua. Liukastuin lattialle tippuneeseen olkaimeen (kengän kosketuspinta maan kanssa on erittäin pieni ja pohja liukas mikä on tietenkin hyvä yhdistelmä 15 cm korkojen kanssa), lentäen mukkelismokkelis maahan jalka-parkojeni vääntyessä ties mihin suuntiin. Siitä sitten alkoi kova huuto enkä enää päässyt ylös omin nevoin.


Ortopedi ehti jo pelätä, että koko jalkapöytäni nivelineen ja ligamentteineen olisi revennyt liitoksistaan ja tämä olisi vaatinut leikkausta. Voitte vain kuvitella sen riemun kun tosiaan se Nykin reissu on edessä. Onni onnettomuudessa, ainoa mikä oli mennyt rikkipoikki on yksi jalkapöydän luu ja muu oli pysynyt ehjänä. Kuukauden joudun olemaan saikulla ja pitämään tätä bootsia ja pomppimaan kepeillä, mikä ei ole minun vahvin lajini. 


Joku saa sitten muistuttaa minua tästä tarinasta kun taas seuraavan kerran raahaan heräteostoksia kotiin :D
Nämä demonikengät palautetaan ja ostan tilalle jotain muuta kivaa.

4 comments:

  1. Hahaa. Loistava juttu. Tai siis hirvee mut jotenkin kuitenki iha mahtavalt. :D Ja noi kengät on kyl iha mielttömän hienot! Näin jossain muotishourealityjuttujotai et ne veti saksilla sellasen salmiakkikuvion kenkien pohjaan et ne ei luistais nii paljon.. Kandee ehk kokeilla, mikäli siis päätät säilyttää nuo tai sit niihin uusiin tuleviin.. :D

    Pikasta parenmista!

    ReplyDelete
  2. No ei tälle voi enää ku nauraa, niin mun tuuria koko juttu :D En ymmärrä, miksei niitä pohjia voi tehdä epäliukkaiksi heti alusta lähtien, eikai joku tukevampi matsku nyt niin paljon kalliimpaa voi olla?

    ReplyDelete
  3. Ehkä se on joku sellanen juttu et ne aina tehään siit ihmeen kovasta kiiltävästä muovista joka ei oo kyllä kitkasta kuullu koskaan. Kas ku eivät vetäse viel jotai vaseliinia päälle et varmasti on daamit rähmällään. Mut ehkä se on se juju jolla saadaan niitä tilanteita jois sit lennetään rähmälleen sen pelastavan rinssin käsivarsille.. ;) Tiä sit.

    Oothan sä kuullu tän korkkareidentuunausvinkin et sahaa muutaman millin vekka toisesta korosta niin kävelystä tulee "seksikkäämpää"?

    ReplyDelete
  4. Ne ei kyl vaan ole ottanut huomioon tilanteita, jolloin lennetään rähmälleen kovalle lattialle omassa asunossa eikä pelastavista rinsseista ole tieoakaan :D

    Joo olen kuullut, olisi ihan mielenkiintoista kokeilla mutta en kyllä raaskisi alkaa sahailemaan mun korkkareita. Jos joku on kokeillut niin kertokaa miten toimi!

    ReplyDelete